Top10 Levyt: 2012

Vuosi alkaa olla lopuillaan, joten on aika luoda pienoinen katsaus kuluneeseen musiikkivuoteen. 2012 toi ainakin minun soittolistaani paljon hienoja levyjä uusilta ja vanhoilta tuttavuuksilta, ja listan kokoaminen ja varsinkaan sen järjestäminen ei ollut aivan helppo tehtävä. Sikäli mieluiten kuitenkin, että monen näistä bändeistä ja artisteista soisi löytävän nykyistä laajempaa kuulijakuntaa. Yllättävän monet löytyvät netistä streamattavina artistin itsensä toimesta, laitoin linkit kyseisten levyjen kohdalle streameihin sekä blogiteksteihin, mikäli olen sellaisia artistin tiimoilta kirjoitellut, kuunnelkaa ja lukekaa ihmeessä. Eli: kympistä ykköseen, lyhyiden sanailujen kera, parhaista parhaimmat:

10. Jeremy - From Dust to the Stars

 Kymppipaikalle päätyi 70's-henkistä psykedeelistä rokkia. Kivan positiivinen ja leppoisa kuuntelukokemus. 

9. Flying Colors - Flying Colors

MorseMorse-projekti loi levyllisen laadukasta progepoppia, eikä siinä mitään. Itseeni tämäntyyppinen musiikki ei niin kympillä kuitenkaan iske. Blue Ocean ja Infinite Fire ovat vuoden parhaimpiin kuuluvia biisejä, siksi levy ansaitsee ysipaikan.

8. Ian Anderson - Thick as a Brick 2: Whatever Happened To Gerald Bostock?

Kierosti retro, ei liian suu mutrussa tehty levykokonaisuus, joka todistaa että pappa Ianista löytyy vieläkin potkua sävellyspuolelta. Varoitus: sisältää hyvällä tavalla päähänjääviä melodioita ja teemoja.

7. Neal Morse - Momentum

Blogi

Momentum oli itselleni lopultakin pienehkö pettymys. Ei siis, monta loistavaa biisiä, aimo annos eeppisyyttä ja hienoja lyriikoita siltä löytyy. Maestro on vain tehnyt urallaan hurjan pinon parempiakin levyjä. Seuraavia odotellessa!

6. Kebu - To Jupiter and Back 

Blogi 

Levy 

Saako olla levyllinen laadukasta elektronista instrumentaalimusiikkia Jarren ja Vangeliksen hengessä? Omiin korviini tämä konsepti resonoi erittäin hyvin. Vuoden iltafiilistelylevy.

5. Parus Aero - D-Days

Levy

Saatan olla vähän jäävi kirjoittamaan tämän levyn osalta, sattuneista syistä. Pakkomaininta kuitenkin, D-Days on hieno ja tunnelmallinen kokonaisuus, jolle tämän vuoden vitospaikka mielestäni itseoikeutetusti kuuluu. Kuunnelkaa itse.

4. The Flower Kings - Banks of Eden

Blogi 

Vuoden comebackit, osa yksi. Kukkakuninkaitten viiden vuoden hiatus teki hyvää, ja tuloksena oli materialismin ja idealismin ristitulessa kulkeva teemalevy. Numbers on ehdottomasti vuoden eepos. Toimii myös livenä!

3. Big Big Train - English Electric (Part One)

Levy

Päätin tsekata English Electricin sen erinäisillä foorumeilla saaman hehkutuksen vuoksi, ja yllätys olikin melkoisen positiivinen. Musiikillisesti kaikin puolin mahtava, ainoana miinuksena levy jäi itselleni jotenkin hieman etäiseksi. Silti ehdottomasti kuuntelemisen arvoista brittiprogea.

2. echolyn - echolyn

Blogi

Levy

Vuoden comebackit, osa kaksi. Tämä vuosi meni aika tehokkaasti echolynia kuunnellessa. Uusi nimikkoalbumi on vuoden kerroksekkain kokonaisuus, josta löytää joka kuuntelukerralla jotakin uutta. Jos joku tämän kuultuaan väittää, että kaikki uusi proge on tylsää ja tarpeetonta kikkailua, niin.. no, it's their loss.

1. Affector - Harmagedon

Blogi 

Levy (toistaiseksi)

Kuin puskista noussut progemetalliprojekti ylitti kaikki ennakko-odotukset ja palautti uskoni raskaampaan musiikkiin. Tällaista lisää, kiitos!

Sellainen vuosi siis. Blogi hengähtää nyt joulutauolle ja palaa jossain tammikuun vaiheilla uusien streamilevyjen ja pohdintojen kera. Merry Christmas & prog on!

Thoughts III: Taide ei ole vastaus

Create a mood indeed, set the tone or make the moment
Don't place your faith in a thing that always ends
You can't dive too deep in a pool that's really shallow
There's so much more to touch, to see, to hear

(echolyn - Meaning and the Moment) 

Jokainen meistä etsii (ainakin toivottavasti) perusteluja elämälleen ja ajatuksilleen, tavalla tai toisella. Haemme niitä kirjoista, sanomalehdistä, toisten ihmisten hyväksyvistä katseista, pitkälle viedyistä pohdinnoista ja reflektoinneista, milloin mistäkin. Joskus tuntuu, että yllättävän monet hakevat maailmankatsomukselleen pohjaa taiteen kautta, eikä se ole välttämättä pelkästään huono asia. Taide selventää ajatuksia, auttaa näkemään asioita uusilla tavoilla ja vahvistaa unohdettuja yhteyksiä aivopuoliskojen välillä. Sillä on kuitenkin myös luonne, joka on väärin käytettynä varsin pettävä.

Paraskin taide toimii loppupeleissä lähinnä erilaisten tunteiden ilmaisukanavana ja tuottajana sekä mielikuvien luojana. Koska tunteet ja muistot ovat yksilöllisiä, jokainen peilaa niissä loppupeleissä itseään, toki uusia puolia itsestään löytäen. Itse olen joskus huomannut, että paljon jotain tiettyä artistia kuunnellessa alkaa kappaleista ikään kuin löytää piiloviestejä ja ajatuksia, jotka vastaavat omia pohdintoja, vaikka itse artistin elämänfilosofia olisi varsin toisenlainen kuin itsellä. Siinä vaiheessa on aika herätellä itseään ja muistaa, mistä nämä tuntemukset loppupeleissä tulevat; ihan omasta päästä. Jos taiteelliset kokemukset ja oivallukset korvaavat kokonaan loogisen ajattelun, seuraukset voivat olla varsin hullunkurisia. Ehkä yksi syy, miksi hyvistä muusikoista ei usein tule hyviä kirjailijoita on se, että lyriikoita kirjoittaessa pääsee aivan liian helpolla: ajatuksia tarvitsee harvoin perustella, kun ne ovat täynnä retoriikkaa ja emotionaalisuutta. Taide kyllä kyseenalaistaa kuulijan, mutta taiteentekijä valitettavan harvoin kyseenalaistaa taiteessaan itseään tai kuulija kuuntelukokemustaan.

Tässä vielä nämä ajatukset herättänyt kappale. Biisin koko lyriikat löytyvät täältä alaspäin selaamalla.

A Constant Flow of Sound VIII: Affector

(affector.net)

Hallelujah! Salvation, power
and glory belong to our God
For true and righteous are his judgements

Superkokoonpanot ovat progen, ja varsinkin progemetallin puolella jo ns. "nähty" konsepti, mutta aina silloin tällöin pilkahtaa niitäkin uusia projekteja, jotka toimivat muutenkin kuin nimimiehiä vilisevällä paperilla. Affectorin muodostavat basisti Mike LePond (Symphony X), rumpali Collin Leijenaar (Neal Morse Band), oikein pätevä kitaristi Daniel Freies sekä laulaja Ted Leonard (Enchant, Spock's Beard). Vierailevina kiipparisteina syksyllä 2012 ilmestyneellä Harmagedonilla sooloilevat Dream Theaterista tutut Jordan Rudess ja Derek Sherinian sekä itse maestro Neal Morse. Siinä tylsät biografiat, ainoa kiinnostava asiahan on tietenkin se musiikki. No, se on erittäinkin hienoa ja tyylikästä.

Konseptilevy Ilmestyskirjasta ei ole mikään uusi idea, mutta Affector tarttuu siihen asiaankuluvan jämäkällä otteella. Riffit kulkevat eteenpäin sulavasti, ja minkäänlaista tylsistymistä ei reilun tunnin mittaisen kuuntelukokemuksen aikana ole havaittavissa. Olen itse asiassa varsin yllättynyt, kuinka ammattimaiselta homma tuntuu ja kuulostaa, progemetallille ominaiseen yliampuvaan kliseekikkailuun tai sävellajiralliin ei sorruta yhtään liikaa. Lyriikat ovat hyvin pitkälti suoria lainauksia Raamatusta, mikä mielestäni toimii ratkaisuna oikein hyvin. Musiikillisesti bändi muistuttaa ehkä jonkinlaista Dream Theaterin ja Enchantin risteytystä, melko raskasta mutta ei mitään lottoheviä. Dynamiikkavaihteluitakin heitetään ajoittain kivasti mukaan. Uskoisin, että kaikenkarvaiset metallistit voivat löytää Harmagedonista paljon kiinnostavaa, itse jään ainakin jännityksellä odottamaan saavatko miehet joskus aikaiseksi toisenkin lätyn saman nimen alle. Iso plussa!