Tyhjää. Edelleen tyhjää. Kokeilet tehdä jotain muuta, ajatella uudella tavalla, keittää vähän teetä. Ei auta. Menee tunteja, päiviä, viikkoja. Niin kauan, että koko tunteen ehtii unohtaa. Kunnes se taas iskee: inspiraatio, yksi oudoimmista ihmisen pään sisälle luoduista oikuista. Ja sitten on pakko toimia, ennen kuin se menee ohi. Ei auta, vaikka bussi lähtee viiden minuutin päästä eikä mitään muistivälineeksi parhaimmallakaan mielikuvituksella sopivaa ole käsillä. Kun jokin haluaa todella tulla ulos, se tulee vaikka väkisin, eikä siinä paljon ole vastaan sanomista. Tällaisia kokemuksia minulla on luovuuden puuskista, jotka tulevat varsin harvoin mutta voimalla. Yleensä ne liittyvät johonkin ensivaikutelmalta hyvin epämääräisen tuntuiseen ideaan, joka tuntuu myös täysin toteuttamiskelvottomalta, näin tänäänkin. Kuitenkin kun uskaltaa heittäytyä ajatustulvan mukaan, tuloksena voi olla jotain niin jännää että siihen hämmästyy itsekin. Tuotos ei välttämättä ole maailman suurin hitti, iskevin kertosäe tai innovatiivisin itsemarkkinointikonsepti, mutta parhaimmillaan omista kyvyistään voi löytää hyvinkin uusia puolia.
Omien musiikkijuttujeni suhteen olen jo tähän mennessä oppinut, että mitään ei saa aikaiseksi väkisin. Aikatauluja puskemalla ja tuttuja ratoja kulkemalla saa aikaan lähinnä geneeristä, yhdentekevältä tuntuvaa kamaa. Tykkään pitää yllä tiettyä luovaa kaaosta, jossa useampi asia hautuu yhtä aikaa, pikku hiljaa mutta vastustamattomasti eteenpäin. Valitettavasti nykyinen musiikkikulttuuri (/-teollisuus) ei suosi tällä tavalla ideoimista, varsinkaan harrastuspohjalta. Pitäisi lähettää demoja levy-yhtiöihin tai vastaaviin, tehdä sinkkuja ja päästä studioon, rakentaa keikkailulla fanipohjaa samaa settiä soittamalla, mielellään aluksi muutamalla tutulla ja turvallisella coverilla höystettynä.. anteeksi, nukahdin. Kun samaan putkeen yrittää jo pelkästään Suomessakin satoja, ellei tuhansia bändejä, on tuskin ihme jos tunkua on vähän liiaksikin. Ymmärrän toki, että muusikoiden on pakko saada jostain elanto, eikä ammattilaisella ole taidemusiikin ulkopuolella juuri muuta vaihtoehtoa kuin alkaa opettaa tai ampaista edellä kuvattuun putkeen listahitit kiikarissaan. Kuitenkin suurin osa bändeistä ja artisteista toimii harrastuspohjalta, joilla ei ole vastaavia menestyspaineita niskassaan.. muuten kuin itse asetettuna. Voi olla, että omista visioistani ei ikinä synny suurta mediapauhua tai radiokuuntelua saavuttavia zipaleita, mutta hommaan kyllästyminen ei ole ihan heti näköpiirissä ja jännityksellä odottaa jo itsekin mihin seuraavaksi keksii ryhtyä..
Siispä summa summarum, kehotan olemaan avoin itselleen ja omille ideoilleen. Veikkaisin että usealla meistä niitä on enemmän kuin arvaammekaan, ihminen on vain taipuvainen blokkaamaan visioitaan ja unelmiaan joko niiden typeryyteen/epärealistisuuteen tai omaan heikkoon itsetuntoonsa vedoten. Toki jäitä on tarpeen pitää hatussa, etteivät realiteetit pääse yllättämään, mutta rajansa siinäkin. Monen pää on jo jäätynyt.
