![]() | |
| (degarmoandkey.webs.com) |
70-luvulla poppikin oli progea. Tai progekin oli populaaria. Tai.. no, tätä yhtyettä en ole missään yhteydessä nähnyt luokiteltavan progeksi, mutta omat korvani löytävät aika paljon referenssejä: hammondit ja moogit vetelevät taustalla useammassakin biisissä ja esimerkiksi Too Far Too Long hyppelee rytmeissään seitsemän ja viiden kahdeksasosan välillä. Vaikka siis yleensä suuri osa "CCM"-tagilla varustetuista bändeistä nostattaa itsessäni lähinnä myötähäpeän tunteita (jos niitäkään, sori jos joku loukkaantui verisesti :D), niin DeGarmo&Key on joukossa mukavan poikkeava tapaus, ainakin kahden ensimmäisen studiolevynsä osalta. Poppoo on ilmeisesti Jenkkilässä ihan hyvin menestynyt, se valittiin mm. Gospel Music Associationin Hall of Fameen pari vuotta sitten, mikäli wikipediaa on uskominen.
This Time Thru (1978) ja Straight On (1979) sisältävät siis paljon poppisvaikutteita, minkä voi jo nimistä päätellä, mutta musiikki on myös monipuolista ja tasokasta. Erityisesti Eddie DeGarmon synakuviot ja -soolot ovat mukavan tarttuvia ja svengaavia. Porukka teki viimeisen levynsä 90-luvulla ja on jo soittamisensa soittanut, mutta levyjä voi kuunnella epävirallisella fanisivulla. Hyvin groovaa. Pitänee tutustua 70-luvun gospelpoppiin vähän enemmänkin, jos sieltä saisi tehtyä tällaisia löytöjä lisää.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti