A Constant Flow of Sound II: echolyn

(echolyn.com)

Fill my eyes with your yesterdays and beyond

Echolyn on muusikoiden musiikkia. Ensikuuntelulla bändi jätti minuun vaisun, melkein kylmän vaikutelman. Hienon kuuloista kyllä, mutta jotenkin turhan epämääräistä ja kikkailevaa. Annoin kuitenkin musiikille toisen mahdollisuuden, ja se kannatti. Tutustuin Meihin, joka on erittäin hieno teos ja muuten melko harvinaisesti yksiraitainen konseptilevy, ja päätin kaivella echolynin (kirjoitetaan pienellä) diskografiaa vähän syvempääkin. Ja hienoa settiähän sieltä löytyi. Monikerroksiset melodiat, teemankuljetukset ja rytmikikkailut paljastavat vahvuutensa vasta useammilla kuuntelukerroilla. Täytyy sanoa että moni bändi ei ole viime aikoina tuonut niin paljon musiikillisia oivalluksia minulle kuin echolyn. Kun ei kulje siitä mistä aita on matalin, joutuu valjastamaan kykynsäkin (ja korvansa) äärimmilleen. Parhaat biisit ovat luonteeltaan lähes addiktiivisia, koska niihin huomaa palaavansa vähän väliä. Välillä on jotain ei-niin-hyvälaatuista bootlegia kuunnellessa useammankin bändin kohdalla tullut mietittyä, että mitä järkeä tässä oikein on :D Varsinkin, kun näitten vähän tuntemattomampien artistien musiikista harvemmin tulee keskusteltua kenenkään kanssa, iskee väistämättä nörttifiilis. Siinä vaiheessa kun vaikkapa As the World soi jollain suositulla radiokanavalla, voin pyörtää ajatukseni nykypopulaarimusiikin surkeasta tilasta.

Sitten, linkkiä kehiin. Echolynin tuore nimikkoalbumi löytyypi kokonaisuudessaan täältä. Vaikka tänä vuonna on ilmestynyt monia hienoja levyjä, mm. Neal Morsen ja The Flower Kingsin lätyt, antaisin tällä hetkellä vuoden levy-tittelin juurikin echolynille. Suosikkibiisejäni ovat mini-eeposrykäisyt Some Memorial ja Island, jotka eivät mitään kertosäkeitä kaipaa ollakseen hienoja ja tarttuvia. Varsinkin edellisen biisin laini "Take a handful of seeds/ and mouthful of dirt/ lie down/ become a garden" on soinut välillä päässä ärsyttävyyksiin asti. Biisi käsittelee sitä, mitä meistä jokainen jättää tai on jättämättä maailmaan jälkeensä. Sanoitukset ovat echolynille tyypillisesti varsin pohdiskelevia ja vaikeasti tulkittavia, joskin jonkinlainen aiempaa pessimistisempi sävy niihin on vuosien varrella tullut. Valoisampia sävyjä hakevalle voi suositella bändin 90-luvun tuotantoa, josta esimerkiksi As the World-levyltä löytyvä Never the Same on kauneimpia kuulemiani biisejä. Ehdottomasti tutustumisen arvoista musiikkia, jos pieni kikkailu ja melankolis-filosofiset sanoitukset eivät häiritse.