 |
| (Transatlantic live in Stuttgart in 2010 - Neal Morse, tekijä: Michael Hanselmann) |
Cprogen kiintotähti
Neal Morse on mies, josta on vaikea sanoa mitään lyhyesti. Hän on, paitsi eepos-sävellyksen mestari ja taitava multi-instrumentalisti, myös hieno ja aito persoona. Morsen uralle on mahtunut monenlaista mutkaa: lapsuus liberaalissa kodissa iloisella 60-luvulla, ensimmäiset bändiviritelmät ja turhautuminen menestyksen puutteeseen pop-artistina, Spock's Beardin nousu 90-luvun progen kirkkaimpiin tähtiin, Transatlantic ja muut hienot "sivu"projektit, uskoontulo ja dramaattinen ero Beardista Snow:n jälkeen, soolotuotanto ja konseptilevykonseptin kehittäminen pisteeseen, jossa on vaikea kuvitella mitä voisi vielä parantaa. Perus biografiat ovat yleensä aika tylsiä, joten en aio niihin keskittyäkään. Ne eivät voi myöskään kuvata mitään siitä, millainen merkitys tällä yhdellä muusikolla on ollut elämässäni ja miksi tämäkin blogi sisältää ja tulee sisältämään hirveän määrän referenssejä hänen tuotantoonsa. Lukekaa Testimony-kirja (2011) jos kiinnostaa, suosittelen!
Minulla oli etuoikeus nähdä kesällä Morsen keikka Keuruulla aitiopaikalta, aivan lavan edestä. On ihmeellistä, että vaikka omistaa vähintään 2/3 miehen koko tuotannosta (jota on vähän enemmän kuin muutama levy), ja on katsonut ja kuunnellut suunnilleen kaikki mahdolliset bootleg-äänitteet (joita on vieläkin enemmän, Neal on Mike Portnoyta vapaasti lainaten "kuin kävelevä tosi-tv-show"), niin hän pystyy silti aina yllättämään. Sing It High'n revittelysoolot, Author of Confusionin jyystöt (soundcheck ei ole ikinä kuulostanut yhtä kutkuttavalta) ja pienet, usein helposti erotuskynnyksen ulkopuolelle jäävät akkarikikat säväyttivät, tuhannen muun yksityiskohdan ohessa. Todistus Morsen tyttären Jaydan sydämen ihmeparantumisesta tuskin jätti ketään kylmäksi sekään. Klassikot We All Need Some Light ja Wind At My Back saivat sydämen iloiseksi, erityisesti jälkimmäinen oli setissä mukava yllätys, niin paljon hyviä muistoja kyseiseen popvetoon liittyy. Ensi kerralla kun herra saapuu Suomeen, olen taas varmasti mukana :)
Levyt jotka muuttivat elämäni
Yksi Nealin erityispiirre on se, kuinka käsittämättömän monta oikeasti loistavaa levyä hän on urallaan onnistunut tekemään. Niistä muutamaan minulla on erityisen henkilökohtainen suhde.
Snow (Spock's Beard)
Love beyond words
Can fill your heart
Love beyond words
You won't feel apart
Anymore
Eräs tietty syksy oli tähänastisen elämäni vaikein. Se sisälsi synkkyyttä monellakin tasolla. Juuri tänä syksynä sain käsiini tämän mestariteoksen, joka tuntui puhuvan suoraan kohti. Snow kertoo albiinopojasta, jolla on erityinen kyky nähdä ihmisten elämiin ja tunteisiin. Se on karu, rosoinen ja kaunis tuplalevy, joka ei tylsistytä kahden tunnin pituudellakaan. Kylmiä väreitä ja kyyneleitä levy on tuottanut minulle luultavasti enemmän kuin mikään muu. Yksittäisiä biisejä on turha nimetä, koko levy on täynnä hienoja melodioita, groovaavia riffejä ja koskettavia sanoituksia. Tarinasta voisi tehdä vaikka kokopitkän leffan. Repriseineen Snow on malliesimerkki rakenteellisesti tyylikkäästä konseptilevystä.
Bridge Across Forever (Transatlantic)
Time reveals nothing
It's a suicide love affair
Whispers in the darkness
And revolution in the air
Will you see or look behind?
When you duel with the devil living in your mind
Ylisanoilta ei tämäkään levy säästy. Erityisesti levyn megaeepokset, Duel With the Devil ja sen eräänlainen partneri Stranger In Your Soul ovat yksinkertaisesti parhautta. BaF tuntuukin kestävän lähes äärettömän määrän kuunteluita, niin paljon hienoja kuvioita ja kerroksia löytyy. Myös Mike Portnoy, Roine Stolt ja Pete Trevawas yltävät suoritukseen, joka kuuluu heidän parhaisiinsa. Yksi tärppi on esimerkiksi Duel With the Devilin rumpukikkailut (esim. Nightime falls, it came too fast-osio). Levyn sanoitukset ovat mukavan symbolisia. Itse veikkaan keksineeni mistä levyn teemassa on todella kysymys, mutta en paljasta tulkintaani tässä :)
? (Neal Morse)
And then after all
With our backs against the wall
We seek the temple of the Living God
And outside the gate
The cripples sit and wait
To see the temple of the Living God
To see the temple of the Living God
Konseptilevy, joka sisältää yli sata Raamattu-referenssiä, enimmäkseen Vanhasta Testamentista. Täh? Parhautta tai outoutta, riippuu keneltä kysyy. ? on aihepiiriltään ja rakenteeltaan yhtä mystinen kuin nimensäkin. Kun alkukuuntelujen ihmetyksestä pääsee yli, paljastuu eeppinen matka hengelliseen Israeliin, jossa teemat, referenssit ja muut yksityiskohdat sulautuvat luontevasti yhteen kuin kuuma voi ruisleivän päälle. Ehkä kaikista Morsen levyistä juuri ? on eniten se, joka pitää kuunnella kokonaisuutena, että sitä voi arvostaa riittävästi. Mukavan lisämausteen levylle muodostavat Morsen soololevyjen tyyliin useat vierailijat, joissa riittää taitoa vaikka kahteen superkokoonpanoon (Jordan Rudess, Steve Hackett, Roine Stolt..)
"You've got some new momentum, better keep on going!"
Vastikään ilmestynyt uusi levy Momentum on tuttua laatua poppikselta haiskahtavine lyhyine, tarttuvine biiseineen ja massiivisine loppueepoksineen, nimikkobiisi kuultiin keikallakin. 33-minuuttinen World Without End vaatii vielä muutaman lisäkuuntelukerran, ennenkuin suostuu kunnolla sisäistettäväksi. Tässä näytettä biisistä Thoughts pt.5, joka on erittäin tyylikäs veto kikkailuineen ja Gentle Giant-kontrapunkteineen. Keep on going, mr. Morse!
Nuotta haastatteli maestroa Suomen-vierailun yhteydessä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti